Vaikkakin Espanjan vallan alla, Gran Canarialla on sen oma hallitus ja erityinen asema EU:ssa. Kuningas Juan Carlos I ja kuningatar Sofia edustavat espanjalaista kuningaskuntaa; heidän poikansa prinssi Felipe on heidän kruununperillinen.
Jopa ennen kuin Kanariansaaret julistettiin yhdeksi Espanjan provinssiksi vuonna 1821, kilpailu johtoasemasta kahden pääsaaren valillä (Teneriffa ja Gran Canaria) on ollut kauan kova.
Espanjan uudessa vuoden 1978 perustuslaissa, Kanariansaarille myönnettiin itsehallinnollisen alueen asema. Käytännössä tämä tarkoittaa että saaristo ei ole täysin itsenäinen Espanjasta, mutta alueellinen hallitus nauttii suuresta vapaudesta koskien saarten sisäisten asioiden hoitoa.
Vuonna 1982 Kanariansaaret näkivät vihdoinkin itsenäisyyden unelmansa käyvän toteen. Santa Cruz de Tenerife (läntisille saarille) ja Las Palmas (itäisille saarille) johtivat yhdessä hallitusta. Las Palmasilla on puolet alueellisen hallituksen osastoista kun taas eduskunta ja sen kuvernööri, jotka Kanariansaarten asukkaat valitsevat, nimitetään Madridissa. Eduskunta, sen 60 valtuutetulla, kokoontuu aina Santa Cruz de Tenerifessä.
Gran Canarialla, kolmanneksi suurempana saarena, on 15 jäsentä Kanariansaarten eduskunnassa, elin, joka sen lainsäädännöllisen aseman lisäksi, laatii saaren budjetin ja nimittää edustajat edustamaan kanariaan liittyviä asioita vastaaville osastoille mantereella.
Jokaisella Kanariansaarella on cabildo insular (kaupungintalo) joka suo niille itsehallinnon tietyssä laajuudessa ja paikallisten palvelujen valvonnan. Saaret on jaettu edelleen 77 municipios (kuntaan), joista 21 löytyy Gran Canarialla. Alcalde (pormestari) johtaa jokaista näistä Kanariansaarten kunnista.
