“Kanarialaiset ovat kuin jättiläismäinen Teide, lumisen hiljaisia ulospäin ja tulisia sydämessään...” (kansanlaulu).
Kauan ennen kuin ensimmäiset eurooppalaiset purjehtijat saapuivat Kanariansaarille, kaikki seitsemän saarta olivat asuttuja. Guanchit, “guan” (tarkoittaen “mies”) ja “che” (tarkoittaen “valkoinen vuori”, viitaten lumen peittämään Teideen Teneriffalla) alkuperäis kielellä, oli näille asukkaille annettu yleisnimi, vaikkakin oikeastaan kaikilla saarilla on niiden oma alkuperäinen nimensä. Esimerkiksi, Gran Canarian ihmiset tunnetaan nimellä Canarios. Guanchien uskotaan saapuneen saarille 400-100 vuotta e.Kr., luultavasti Afrikasta. Espanjalaisten historiankirjoitusten mukaan, Guanchit olivat pitkiä, vahvarakenteisia, valkoihoisia, sinisilmäisiä ja vaaleahiuksisia..
Guanchit olivat luola-asukkaita, joka oli looginen kehitys Kanariansaarten ilmastoa ajatellen. Luola-asutus oli täydellinen ratkaisu sekä kesällä että talvella, pitäen ihmiset viileämpinä tai lämpimämpinä, ja ihanteelinen myös varastointi tarkoituksiin.
Mutta miten Guanchit saapuivat saarille jos ei ole mitään todistusaineistoa Guanchi veneistä? Oikeastaan, kukaan ei tiedä varmasti, vaikkakin ihmiset luulevat että merirosvot jäivät asumaan asuttamattomille saarille tai he olisivat voineet olla roomalaisten tai karthagolaisten tuomitsemia maanpakolaisia. Toinen teoria kertoo että he ovat voineet kellua läpi pohjois-Afrikan ruokoaluksilla.
Vaikkakin Guanchit oppivat miten soveltaa heidän elämäntyylinsä kiviseen maisemaan ja asuivat luolissa tai yksinkertaisissa kivistä rakennetuissa majoissa, heidän yhteisönsä ei ollut täysin alkeellinen: heillä oli suhteellisen sivistynyt sosiaalinen rakenne. Tämä vaihteli saarelta toiselle, mutta suuremmalla osalla niistä oli heimorakenne, jota johti heimopäällikkö jonka määräsi vuoroperään vanhempien ihmisten neuvosto. Kun espanjalaiset löysivät sen, alkuperäiset asukkaat olivat tarpeeksi kehittyneitä käyttämään saviruukkuja. Heidän pääruokansa oli maitoa, voita, vuohia ja porsasta, ja joitakin hedelmiä. Heidän vaatetus koostui nahkaviitoista tai punotusta kaislasta tehdyistä liiveistä. He jättivät aakkosten tapaisia kirjoitusmerkkejä ja kivikaiverruksia ja maalauksia, vaikkakin näiden tarkoitus on yhä epäselvää.
Nykyään, Gran Canaria ylpeilee keskimäärin 517 ihmisellä neliökilometriä kohden, korkein asuintiheys saaristolla ja koko euroopassa. Lähes puolet sen väestöstä asuu Las Palmasin, kaupungissa, paikka suurella etnisellä sekoituksella ja vahvalla kosmopoliittisella kuvalla.
Gran Canarian asukkaat ovat ylpeitä, ystävällisiä ja rentoja ihmisiä, joista suurin osa on Espanjan valloittajien, siirtolaisten ja samankaltaisten Guanchien jälkeläisiä. Yleisesti, he ovat avomielisiä, valmiita auttamaan ja esittävät mielellään kävijöille heidän kulttuuriaan ja saartaan.
Tuloksena siitä että se on ollut siltana euroopan ja Amerikan ja Afrikan mantereiden välillä niin kauan, monet muiden kansakuntien jäsenet – erityisesti kauppaperheet ja merenkulku ihmiset– ovat asettuneet Kanariansaarille aikaisista ajoista lähtien. Heidän jälkeläisensä ovat asettuneet hyvin saaren yhteisöön, jossa kukaan ei kiistäisi heiltä asemaansa aitoina kanarialaisina.
Lähes 96 prosenttia Kanariansaarten asukkaista ovat hyvin perinteisiä roomalaiskatolisia, josta on todisteena suuret uskonnolliset juhlapäivät ja erityisesti Semana Santan (pääsiäisviikko) aikana, jolloin pidetään laajamittaiset juhlat ympäri saarta.
